Sitten viime merkinnän takana on niin paljon: 700 kilometriä pyörillä, laivamatka ja lentokin.
Ensin pyöräilimme Iranin etelä-rannikolle. Laskeuduimme Shirazista tropiikkiin kahdessa päivässä, ja pian oli yötkin jo lämpöisiä, päivät taas hikisiä. Nukuimme ensimmäistä kertaa reissullamme ulkona, vain palmunlehvistä kasattu katos suojanamme. Vuorinen reitti rannikolle oli kaunis, mutta haastava. Pari päivää matkaa vaikeutti lisäksi niin kova vastatuuli, ettei pyöräilystä meinannut tulla yhtään mitään. Suojauduimme tuulelta tunneleihin ja jatkettiin matkaa, kun luulimme jaksavamme, vain pysähtyäksemme taas vartin kuluttua.
Mutta tälläkin kertaa, kuten aina, viimein helpotti: Muutaman vaikean päivän jälkeen tuuli kääntyi. Pyöräilimme dramaattista Persian lahden rantaviivaa pitkin satamaan ja niin tuli aikamme Iranissa päätökseen. Keikuttuamme päivän ajan lautalla, häämötti edessä Dubain pilvenpiirtäjä-rivistö. Jo ties kuinka monta tuntia merisairaana, oli maan näkyminen todellinen helpotus.
Seurasi yhdeksän päivää Dubaissa, ja suureksi onneksemme meitä lensi tapaamaan kaksi ystäväämme. Kiva seura pelastaa karseimmankin lomakohteen, right? Dubai on nimittäin sieluttomin kaupunki, jossa olen ikinä ollut.
Dubai on rahan ja kuluttamisen himoisten aikuisten Disneyland, ja myös rahan takia mekin sinne suuntasimme: emiraatista on edullinen lentoyhteys Intiaan. Erityisesti Iranin jälkeen tuntui, ettei paikassa ole lainkaan kulttuuria, historiaa tai oikeastaan mitään aitoa - kaikki on keinotekoista ja ökyä: Jättimäisiä ostoskeskuksia, pankkeja, groteskeja kalliita tila-autoja, joissa kulki lähes aina vain yksi ihminen... Hotelleja on Dubaissa niin hirmuisesti, että Emiraatti voisi helposti isännöidä olympialaiset minä hetkenä hyvänsä. Paikkaa pitävät pystyssä intialaiset ja pakistanilaiset maahanmuuttajat, miehet kaukana perheistään. Arabeja ei näy töissä juuri ollenkaan, mutta kaupungilla ja erityisesti ostoskeskuksissa senkin edestä. Perinteisine valkoisine asuineen ja huiveineen he ovatkin ainut todellinen osa paikallista kulttuuria, jota Dubaissa voi kokea.
Mulle asetelma olikin aluksi melkoisen huvittava: Kun itse totuttelin taas kulkemaan kaupungilla ilman huivia, olikin vastakkaisella sukupuolella nyt pitkät kaavut yllä ja päälaki peitossa.
Dubain lisäksi käytiin pikaisesti suurlähetystövisiitillä naapuri-emiraatissa ja pääkaupungissa, Abu Dhabissa. Meillä oli ongelmia Intian viisumin kanssa, ja Intian suurlähetystö pyysi meitä vierailemaan omissamme lisädokumentteja hakemassa. Ja jopa siellä, Suomen suurlähetystössä, asioin englanniksi intialaisen työntekijän kanssa.
Viisumin saimme viimeisenä päivänä ennen varaamaamme lentoa, vaikkakin asiaamme hoitanut Mr. Mohitash viime hetkellä järkytti kertomalla, etteivät viisumit vielä ole valmiit - huono vitsi, kaiken näkemämme vaivan ja stressin jälkeen! Saimme kovan väännön jälkeen erikoistapauksena kuuden kuukauden viisumit, minkä piti ensin olla mahdotonta, kun emme olleet Dubain asukkaita. Ainoastaan yksi toiveemme ei käynyt toteen: Saamme astua Intiaan viisumin voimassa ollessa vain kerran, minkä takia Nepal ja Bangladesh jäävät tällä kertaa näkemättä. Iso pettymys, mutta ehkä tälläkin on tarkoituksensa.
Käytännön järjestelyiden ja turistirysien lomassa yritettiin kovasti löytää omanlaisiamme puolia Dubaista. Söimme pakistanilaista ja etiopialaista ruokaa. Näimme maailman suurimman hiekkadyynisen aavikon, upean ruosteenpunaisen The Empty Quarterin. Vierailimme taide-korttelissa. Mutta enimmäkseen, otettiin rennosti kämppämme katolla. Se oli ihan kivaa, mutta jotenkin aina vain oli tunne, ettei mikään ole aitoa, todellista.
Yhdeksän pävän jälkeen, meillä oli kova halu takaisin oikeaan maailmaan - ja niin tuli aika lentää Intiaan.
Se meni kutakuinkin näin: Ensin pyörät osiin ja bokseihin, boksit tila-autolla lentokentälle ja kolmen tunnin halpislennoilla Delhiin. Yhteensä 93 kilon ja kahden pyörän kanssa lentäminen on melko työlästä, mutta kaikki meni lopulta ihan hyvin. Nyt olemme onnellisesti Intiassa - mangojen, joogan ja karman maassa. Ensipäivät on kuluneet mahtavan punjabilaisen valokuvaajan luona kauniissa etelä-Delhin naapurustossa, kaikkeen uuteen totutellen. Onhan tämä maa kotimme seuraavan muutaman, kenties jopa kuuden kuukauden ajan. Mikä jännittävä ajatus!
Intia on värikäs, visuaalinen, jatkuvasti stimuloiva, kaoottinen, välillä todellinen shitshow. Se on intensiivinen ilmapiiri joka haastaa, kihelmöi, ärsyttää, ja inspiroi - siksi kai moni tuntee "löytävänsä" itsensä Intiassa. Minä sen sijaan olen löytänyt jälleen sisäisen kulinaristini, ja iloitsen paitsi mielettömästä ruokakulttuurista, myös kasvisruoan määrästä. Ja naisista! He ovat mukana elämässä jälleen, ihan eri tavalla kuin parin viime kuun aikana. Mustat viitat on vaihtuneet värikkäisiin sareihin ja tiukat pukeutumissäännöt on heitetty helkkariin. Moni asia on niin toisin, hyvässä ja pahassa.
Turvallisen Iranin jälkeen Intiassa pitää olla skarppina, koska miljardin joukkoon mahtuu kaikenlaista kulkijaa. Pitää myös tottua siihen, ettei enää voi juoda kraanavettä, mitä ollaan juotu tähän mennessä joka maassa ongelmitta. Isoin muutos on kuitenkin sää, sillä ollaan saavuttu Intiaan varmasti huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Asteita on tänään tukalat 43, ja monsuunin lähestyessä alkaa ilmankosteuskin nousemaan pikkuhiljaa. Aikaiset aamut ovat autuaita: Vain 25 astetta. Aamujen lisäksi viileistä suihkuista tulee äkkiä näissä keleissä reissaavan paras kaveri, mutta muuten pitää vain tottua siihen, että on koko ajan hiki päällä.
Kovasta helteestä ja kaikesta huolimatta, olo on ihmeen rento, ja ennen kaikkea onnellinen. Tuntuu, ihanalta olla taas Intiassa ja tuntuu, että just nyt täällä on hyvä olla. Tuleva jo kutkuttaa mieltä, onhan tämä eräänlainen uusi alku: pyörät jää hetkeksi huilimaan, ja me hypätään junien kyytiin. Reppureissataan ensin Uttar Pradeshissa ja Rajasthanissa, sitten paetaan kuumuutta Himalajalle.
Jännittää, hyvällä tavalla.
Ps. Tällä kertaa ei postauksessa kuvia, mutta päivitin kuvat-osioon uusia albumeita: Armenia, Pohjois Iran, Keski & Etelä Iran ja Dubai - Käykää siellä katsomassa! Kommentit, mietteet ja muut on tervetulleita :)
