Vihdoin Thaimaan auringon alla! Takana turvallisesti (ja Nepalille epätyypillisesti - ilmaiseksi) lennolle saadut pyörät sekä pari helvetillistä taksimatkaa, jolloin pyöräparat bokseineen survottiin ihan liian pieniin autoihin. Samaa mieltä olen kuin viimeksikin: olisi ollut helkkaristi helpompaa vain polkea se matka - jos vain olisi saanut. Mutta hei, no hard feelings, onhan lentämisestä nyt toistamiseen selvitty, pyörät uudelleenkasattu, ja fillareilla kaikki hyvin. Maa numero 22 on toivottanut meidät tervetulleeksi ryminällä.
Ja ensivaikutelmat? On niin... ylellistä. Intian ja Nepalin jälkeen Thaimaa tuntuu kuin luksukselta. Puhtaalta, modernilta, ja vähän hintavalta. Intian rämät riksat on vaihtuneet uudenkarheisiin, tilavempiin tuk tukeihin. Köyhyyttä näkee todella vähän. Netti toimii nopeammin kun aikoinaan Lontoon kämpässäni ja ilmastoidut 7eleven kaupat löytyvät melkein joka nurkalta - niistä puhuu kaihoisasti lähes jokainen Thaimaassa aikaa viettänyt matkaaja. Elintaso on korkea ja fiilis rento, vaikka maan edesmennyttä kuningasta surraankin yhä tunteella.
Hieman eri ensifiilikset oli mun Lontoosta Bangkokiin lentäneillä kavereilla: heidän ihmetellessä likaisia katukäytäviä ja ilmansaasteita, itse kummastelin kuinka siistiä kaikkialla oli kunnollisine roskiksineen, trendikkäine kahviloineen ja kiiltävine autoineen. Liikennekin tuntui kumman järjestelmälliseltä ja huomattavasti vähemmän kaoottiselta, kun mihin on vuoden aikana Aasiassa ehtinyt tottua. Tykkäsin Bangkokista odotuksieni mukaan paljon, eikä neljä yötä riittänyt yhtään.
Myös yöjuna Chiang Maihin oli aivan ihana. Kun pyörät oli bokseissaan ladattu tavara-vaunuun, vietimme me yön kiitäen Thaimaan läpi mukavissa sängyissä, joihin junan henkilökunta oli juuri vaihtanut puhtaat, pehmoiset petivaatteet. Aamulla herättyäni, näkyi ikkunasta pelkkää vehreää kukkulaa: se hehkutettu Pohjois-Thaimaa.
Viikon aikana laskin lyhdyn jos toisen matkaan Chiang Maissa, kiersin temppeleitä, käväisin suloisessa Paissa, viiletin skootterin kyydissä paikallisille vesiputouksille... Ja koin nolon innokkaan jälleennäkemisen Chiang Maista löytyneen H&M:n kanssa. Pala pohjoismaita sai maailmanmatkaajan boheemiuden karisemaan hetkessä.
Se, että henkkamaukka täältä edes löytyy, kertoo toki jotakin, eikä kaikki näkemäni kehitys ole reissaajan näkökulmasta täysin positiivista: Thaimaa on vahvasti kaupallinen, länsimaistunut ja globalisoitunut, eikä täällä aina välttämättä edes tunne olevansa Aasiassa. Muistutukseksi riittää kuitenkin pikainen vierailu 7elevenin kosmetiikkaosastolle, missä lähes jokainen ihonhoitotuote tai voide on mukamas jotakin vaalentavaa sorttia. Siinä muuten juttu, joka ei kohdallani ikinä vanhene - mitä idemmäs kuljet, sitä kummallisemmaksi kosmetiikka käy.
Toinen huomio: Thaimaassa käytetään ihan järjettömästi muovia. Ihan kaikki tuoreista leipomotuotteista banaaneihin asuu muovin sisällä, mitä tahansa ostaessasi saat muovipussin tai kaksi, ja katuruokakin usein isketään pussin sisään lopuksi, vaikka kuinka kerrot, ettei tarvitse. Intiassa käytettiin biohajoavia kangaskasseja, kierrätyspaperia, kasvien lehtiä, sanomalehteä ja vähintäänkin hedelmien kohdalla - ei mitään.
Parasta täällä on ehdottomasti katuruoka ja ruoka muutenkin. Kaikenlaiset ruokamarkkinat ovat todellinen taivas, ja vaatimattomat katukioskitkin myyvät poikkeuksetta makunystyröitä helliviä, aromaattisia keitoksia. Paljon kookosmaitoa, sitrusheinää, inkivääriä, basilikaa, pähkinöitä... sekä mangoja, avokaadoja, papaijoita, joista väännetään helteeltä viilentäviä smoothieita. Lihaa on tarjolla paljon ja joka sorttia, eikä katkarapuja tai kalmareita pidä kauaa etsiä niitäkään. Jos hifistely ei kiinnosta, toimii arkisen mainio Pad Thai melkeimpä milloin vain.
Toinen mahtava juttu on se, että naiset kulkevat shortseissa ensimmäistä kertaa sitten Euroopan. Kun on lähes vuoden ajan pukeutunut kulttuurisyistä peittävästi ja joutunut päivittäin pohtimaan asuvalintoja niin, ettei kukaan nyt loukkaa mieltään (tai itse riko maan lakeja, kuten Iranissa), on todellinen helpotus saada pukea päälle aamuisin ihan mitä haluaa. Mikä vapaus! Vielä pari viikkoa sitten hellemekossa ilmastoituun kauppaan kävely ostamaan steriiliin muovikääreeseen pakattua croissantia, olisi tuntunut täysin absurdilta. Nyt se on maailman luonnollisin asia.
Ilman kolhuja ja vaikeuksia ei kuitenkaan tästä transitiosta selvitty, ja lähtö viimeiselle kolmannekselle vaati toden nimissä niin hikeä, kyyneliä kuin syntistä ostosterapiaakin. Thaimaa on täynnä houkutuksia, viinaa ja baareja, joiden kanssa tehdyt yliotot koetteli melkoisesti kumppanuuttamme - ja tuotti mulle paljon mielipahaa. Hetken myrskysi oikein urakalla, ja tunsin enemmän yksinäisyyttä ja epätoivoa, kuin koko matkallamme tähän mennessä. Lopulta palasi ymmärrys, rauha.
Annoin anteeksi.
Ja niin alkoi matka kohti etelää. Reitti kulkee täältä Pohjois-Thaimaasta sen etelä-osaan ja saarille, ja ensi vuoden puolella Malesiaan, Singaporeen ja Indonesiaan. Arvelen, että viiden kuukauden päästä edessä häämöttää jo Australia.
Loppu on samanaikaisesti niin lähellä, niin kaukana.
