Meri kohisee, sen suola maistuu vielä huulilla. Rannan palmupuut kurottelevat toiveikkaasti kohti turkoosia vettä. Ympärillä toivotellaan huomenia. Käy kevyt, lempeä tuuli, kaijuttimista soi jotain pehmeää. Aika täydellistä, vaan joskus pari viikkoa sitten vanhojen ukkeleiden kansoittamien baarikatujen lomassa oli vielä vaikea uskoa että tämä paikka on olemassa. Miten tänne päädyttiin?
Meillä oli matkassa muutama viikkoa kolmas pyörä: Toukokuussa Intian Dharamsalassa tapaamamme Shivani, joka ilmoitti pari kuukautta pikaisen tapaamisemme jälkeen, että haluaa pyöräillä Thaimaassa kanssamme. Miksi ei, me sanottiin, ja niin tyttö lensi tuliterän fillarinsa kanssa Thaimaahan. Mukaamme hän liittyi Lampangissa, ja yhdessä me poljimme pohjoisesta etelään: Takin kautta historialliseen Kampheng Phetiin, ohi ananasviljelmien ja vesiputousten Kanchanaburiin, sieltä kelluvien markkinoiden vilskeeseen, ja ihanaa rannikkoreittiä pitki Pratchuap Khiri Khaniin. Lopulta loputtomien kookospalmu-rivistöjen saattelemana Chumphonin satamaan, josta matkasimme synkän taivaan alla Koh Taon saarelle.
Kolme yötä riitti. Odotin paratiisisaarta, mutta totuus oli toinen: ehkä joskus Koh Tao sellainen oli, muttei enää. Liikaa resortteja, kalliita baareja ja kaikkea, rantaa tuskin modernien eurooppalaistyylisten rakennusten alta näkyi.
Hyvästelimme takaisin Bangkokia kohti suuntaavan Shivanin, ja hilasimme pyörämme toiveikkaana veneeseen kohti seuraavaa saarta: Koh Pha-Ngania. Kuulimme rennosta pienestä Haad Yuanin rannasta, jonka eristää muusta saaresta viidakon peittämät kukkulat. Sinne halusimme.
Ainut järkevä keino päästä biitsille on ottaa ylihintainen vene, mutta me valitsimme painajaiseksi osoittautuneen vuoren yli kulkevan, aivan ihan jyrkäksi osoittautuneen polun, jota kuulemma jeepit käyttävät. Siinä mitattiin tiimityökykyjä, kun jouduimme molemmat yhdessä työntämään pyörät yksi kerrallaan jyrkkääkin jyrkempää mutapolkua ylös, musta-valko-raidallisten hyttysten purressa ärhäkästi leggingsien läpi - kahden kilometrin tuntinopeudella ei valitettavasti hätistetä verenhimoisia kintereiltä. Auringon laskettua ranta vihdoin pilkotti ja käsiä tärisi niin. Helpotus oli valtava, kuluneet kymmenen kilometriä ehdottomasti rankimmat koko matkallamme.
Onneksi toisella puolella odotti paratiisi.
Ei teitä, ainaisia wifi-yhteyksiä tai raha-automaatteja. Yksi kauppa, jossa myydään uimaleluja, deodoranttia ja rumia bikinejä. Raflamme tekee herkullisia mango-kookos-pirtelöitä, itaisin terassilla pyörii leffa. Jossain on juhlat, mene ja valitse. Yhä sataa ja paistaa parin tunnin välein, mutta sää tuntuu yhtäkkiä toissijaiselta asialta - tämä on aivan ihana paikka.
Ja on joulu, vaikkei siltä tunnu. Sen tajusin vasta eilen, kun bungalowmme burmalaiset työntekijät laittoivat ravintolan edustalle jouluvalot: nyt on se aika vuodesta. Ja että aika vierii. Kun viettää jo toista joulua samalla reissulla ja kuudetta pois Suomesta, tietää olleensa kauan pois.
Joulu ei tänä vuonna tarkoita paljoa - ei vaihdeta joululahjoja, mutta joulupäivänä ajateltiin pysähtyä tältä saarelta lähtiessämme sataman läheiseen, kuulemma aivan perienglantilaiseen pubiin roast dinnerille. Fazerin siniseen ja suomalaisiin pipareihin saan iskeä hampaani välipäivinä, kun saan perheeni vieraaksi Suomesta. Tunnustetaan: en malta odottaa! Olen nimittäin potenut viimeaikoina jotain itselleni aika eriskummallista - Suomi-ikävää.
Tiedättehän. Ulkosuomalaisilla on perinteisesti pieni pala kurkussa kolme kertaa vuodessa: Kun on itsenäisyyspäivä, joulu tai juhannus. Näinä aikoina tulee pohdittua kotimaata poikkeuksellisen kaihoisin ja epäkriittisin fiiliksin ja fiilisteltyä omia Suomi-aikoja vaaleanpunaisten linssien läpi, kuten minä juuri nyt. Suomen 99 -vuotis päivästä se alkoi; Itsenäisyyspäivän kiisin läpi Thaimaan kalastajakylien korvissani Chisu, Scandinavian Music Group, Arttu Wiskari, Haloo Helsinki, PMMP ja Tehosekoitin. Olin kaukana kotoa, mutta tunsin niin suurta yhteyttä Suomeen. Ja tunnen yhä.
Nyt vieno joulutervehdykseni Haad Yuanin palmupuiden varjosta. Nautitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti