Fillarilla matkailussa ei suurin dilemma ole päivästä toiseen polkeminen, vuorten ylitys tai riittävä kalorien saanti, vaan se, missä ihmeessä käpertyä nukkumaan illan hämärtyessä. Lähes joka ilta eri paikassa, me ollaan kuluneiden kuukausien aikana yövytty mm. tyhjässä toimistorakennuksessa, autokorjaamon takapihalla, puumajassa, autiolla rannalla, taiteilijan studiolla, leikkipuistossa, näköalatasanteella, joen rannalla, viiniviljelmällä, pop-up kahvilapuutarhassa, mutaseinäisessä maalais-mökissä ja lukuisilla bensa-asemilla.
Yleisesti: Nukumme muuten paljon teltassa, mutta nyt talvella pakkasten paukkuessa enimmäkseen sisätiloissa. Välillä sohvasurffataan erityisesti pyöräilijöille tarkoitetun warmshowers.org -saitin avulla, välillä taas yövytään edullisissa hotelleissa tai majataloissa. Lukuisia kertoja ollaan päädytty paikallisten taloihin kuin kunniavieraiksi: osaksi perheillallista ja illan viettoa, kunnes väsymyksen iskiessä meidät tuupataan perheen parhaaseen makuuhuoneeseen. Yöllä vessaan hiipparoidessa huomataan, että kyseisen huoneen asukit viettävät yönsä sohvalla.
Miten uskomatonta vieraanvaraisuutta - ja luottoa täysin tuntemattomilta - ollaan saatu kokea! Vielä kuukausienkin jälkeen se tekee sanattomaksi. Mieleen muistuu vieläkin niin kirkkaasti se, kun ihan reissumme alussa, viidentenä iltanamme päädyimme hulppeaan kattolukaaliin Brysselin keskustassa, tavattuamme maailman rennoimman tyypin Critical Mass -pyöräparaatissa. Hänen serkkunsa oli matkoilla, ja pojan harteille oli langennut kissan ruokinta. Sen sijaan, kissaa ruokkivatkin lauantai-itana kaksi hämmentyneen onnellista pyörämatkailijaa.
Aina ei mene yhtä nappiin - välillä sopivaa yösijaa ei vaan tahdo löytyä, tai teltta tulee epähuomiossa pystytettyä muhkuraiselle alustalle. Toisinaan on jäätävän kylmä tai lähellä pauhaa läpi yön rauhaton tie rekkoineen ja hälyytysavoneuvoineen. Sohvasurffaus-kokemukset ovat yhtä hieman erikoisempaa tapausta lukuunottamatta olleet mitä onnistuneimpia. Hotelleissa taas parasta on se, että saa hengähtää hetken omassa rauhassa. Välillä on kiva vaan epäsosiaalisesti vetäytyä huoneeseen ja lähteä vasta check-outin aikaan, tarvitsematta selittää tekemisiään muille. Mutta ei hotellitkaan aina toimi - näin tuli ajateltua kuluneella viikolla, kun seisoin jäätävän suihkun alla pilkkopimeässä kylpyhuoneessa, pinkkiin RUSSIA -huppariin sonnistautuneen majatalon emännän jatkuvasti koputtaen suihkun ovella.
Ja sitten on ihan vain luonnossa telttailu, mikä on aina vaan jotenkin niin vapauttavaa. Se on kliseisesti ilmaistuna ei viiden tähden, vaan miljoonien tähtien hotelli. Oma rauha, raikas ilma, ja luonnonkaunis maisema. Varma valinta, right? Mutta on todella niitäkin hetkiä, kun satunnaisen niityn keskelle ei hotsita laittaa leiriä pystyyn - vaikka silloin, kun paikalliset huolestuneina kertovat meille, että tässä tietyssä paikassa "wolf eat you". Järki sanoo, ettei niin harvinaista ja ihmis-arkaa eläintä kuin sutta kannata pelätä, mutta kun on viettänyt yön jossain metsän reunalla jokaisesta pienestä äänestä hätkähtäen, tuskin lainkaan unta saaden, saattaa kyseinen telttapaikan valinta alkaa tuntumaan huonolta peliliikkeltä.
Sellaista tämä reissaus on. Joka päivä ei voi päättyä yhtä loisteliaasti, kuin se viidentemme Brysselissä, eikä jokainen aamu ala hyvin levänneenä, suihkun raikkaana. Ja se on ihan okei. Onhan tämä seikkailu.
Kuvituksena paikkoja, joissa olemme yöpyneet matkallamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti