Yksi vuosi, 20 maata

Fiilis on vähän kipeä, tunteikas. Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun vaihdoin kotini, työni ja elämäni Itä-Lontoossa reissaamiseen: takana on kokonainen vuosi tien päällä! Päivän kunniaksi kokosin yhteen mietteitä, kohokohtia ja rakkaita muistoja näistä kuluneista kuukausista, 20 upeassa maassa.

Alankomaat

Laivamme lipuessa Hook of Holland:in satamaan iltapäivällä 7.7.2015, kutkutti mahan pohjasta todella. Piti muistaa pyöräillä taas tien oikealla puolella ja pysyä vielä vähän kömpelöltä tuntuneen pyörän kanssa pystyssä, tuulen puhaltaessa päin pläsiä. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin. Ensimmäiset kaksi yötä, nukuimme tyhjässä toimistorakennuksessa Rotterdamin lähiössä, tutkimme kaupunkia ja totuttelimme uuteen elämäämme. Pyöräily kaupungista ulos ja kohti Belgiaa tuntui jo silloin, mutta eritysesti nyttemmin ajateltuna kuin lasten leikiltä; kiitos ihanien leveiden pyöräkaistojen, lukuisten kylttien, ja jopa pyöräilijöille tarkoitettujen tunneleiden, ei ison pyöräreissun alku olisi helpompi voinut olla.

Belgia

Belgia vei sydämeni jo ennen kun sain maistaa yhtäkään Liege -vohvelia tai hanhenrasvassa uppopaistettua 'ranskalaista'. Kaikki oli oikeastaan puhdasta sattumaa: Tavattuamme mielettömän, eklektisen, sujuvaa englantia puhuvan 70 -vuotiaan naisen Mechelenin pikkukaupungissa ja telttailtuamme yön hänen pop-up kahvilansa puutarhassa, saimme kuulla naiselta tulevan päivän Critical Mass -pyöräparaatista Brysselissä. Mikä päivä saapua Euroopan pääkaupunkiin! Pyöräilimme iltapäivän ajan tuhannen muun kanssa ympäri kaupungin katuja, musiikin pauhatessa ja auringon paistaessa, mitä parhaassa porukassa. Olin onnesta mykistynyt, ja vain nautin.

Luxembourg

Seuraava etappimme oli Luxembourg city: viehättävä pikkukaupunki, viehättävä pieni maa. Luxembourgista mieleen muistuu sen maaseutu, paikallisten hostiemme tekemä maukas pasta bolognese, sekä se, että ruokakauppoja ei tuntunut löytävän sitten mistään. Polkiessamme Schengenin kautta Saksan puolelle, odottivat siellä heti Lidl ja Aldi kirkkaine kyltteineen - plus parkkipaikka täynnä Luxembourgin rekisterikyljillä varustettuja autoja.

Saksa

Saksan puolella vietimme vain päivän tai kaksi, Reinin vartta etelään pyöräillen, mutta jälleen matkassamme oli onni: satuimme saapumaan pieneen Völklingenin kylään juuri sen jokavuotuisten tekno-festareiden aikaan. Siinä meinasi mennä curry-wurstit väärään kurkkuun, kun saimme pienessä snägärissä istuessamme selville, mistä etäisesti kumahteleva biitti on lähtöisin - hirvittävästä 1800-luvun ruukki-tehtaasta. Päivän mittaiset festarit pidettäisiin tässä jättimäisessä, vanhassa rautaruukissa, josta on sulkemisensa jälkeen tehty museo ja Unescon maailmanperintökohde. Täydellistä! Snägärin omistaja järjesti meille kämäisen hotellihuoneen, jonne palasimme juhlien jälkeen vasta aamulla. Uupuneina ja korvat soiden, mutta onnellisina.

Ranska

Parina päivänämme koillis-Ranskassa nautimme hiljaisten kanaalien varrella pyöräilystä, sekä ahmimme suussa sulavia leipomotuotteita aamusta iltaan - ranskalaiset boulangeriet ovat pyöräilijän taivas! Telttailimme heinäpellolla, suloisen eläkeläisparin pihalla, sekä ylihintaisella camping-alueella Strasbourgissa. Vaikka hetkestä on jo lähes vuosi, muistan yhä kirkkaasti viereisen telttapaikan alusvaatteisillaan olleen ranskalaismiehen äänekkään patjanpumppaus-operaation ja epävireisen hoilotuksen.

Sveitsi

Ensimmäinen iltamme Sveitsissä meni kuta kuinkin näin: Saavuimme illan suussa Baseliin, ja päätimme liittyä joen varrella hengailevan ja uivan nuorison seuraan - vesi oli ihanan lämmintä ja fiilis rento, jonkun tuomista kajareista soi reggae. Kävin hakemassa kaupasta juomat Ryanin sitoessa riippumaton joenvarren puiden alle. Vielä ilman yösijaa, riippumatossa istuen, seurasimme tummien myrskypilven saapumista, salamointia, ja sateen rummutuksen alkua. Siinä yksi suosikkihetkistäni koko vuodelta! Pian luoksemme saapui mies nimeltä Bruno. Bruno fillaroi ympäri joenrantaa, pyörässään kaksi isoa kylmälaatikkoa, myyden kaljaa paikallaolijoille. Hän tarjosi meille yösijan, ja päädyimme viettämään hilpeän illan miehen sekä hänen kreisin italialaisen taiteilija-naapurinsa kanssa. Se oli ensimmäinen monesta, monesta kerrasta, kun saimme tulevan kahden viikon aikana nauttia sveitsiläistä vieraanvaraisuutta ja antelialaisuutta. Miten kaunis maa, kaunis kansa.

Liechtenstein

Liechtensteinin minimaalinen pääkaupunki Vaduz ei mua kovin innostanut, mutta päivämme pienessä maassa pelasti sattuma-tapaaminen mustaan harrikka-t-paitaan sonnistautuneen, fillarilla kotiinsa matkalla olleen miehen kanssa. Kysyimme Giuliolta, tietäisikö hän paikkaa jossa voisimme telttailla yön, ja puolta tuntia myöhemmin, oli telttamme pystytetty hänen perheensä pikkuruiselle, suloiselle takapihalle. Pian meidät viitottiin parvekkeelle illastamaan, mitä seurasi yksi lämminhenkisimpiä iltoja koko matkallamme. Upeissa alppimaisemissa, tietysti.

Italia

Omenapuutarhassa vietetty yö Tiranossa. Esihistorialliset kivikaiverrukset Capo di Pontessa. Sirkuksesta karanneen pantterin aiheuttama reitinmuutos. Yölliset pizzat valokuvaajapojan kanssa Bresciassa. Maaginen Lago d’Iseo. Maailman parasta gelatoa ja euron maitohanat Veronassa. Ukkosmyrsky ja kahden pankkiirin kanssa vietetty baari-ilta Venetsiassa. Kahden viikkomme aikana Italiassa elämä hymyili, hellettä riitti liiaksikin, ja jokainen ruokakauppa-visiitti oli seikkailu. Sveitsin ja Liechtensteinin jälkeen oli helpotus pystyä taas ostamaan mitä mieli teki, eikä vain sitä, mihin rahat riitti.

Slovenia

Heti saavuttuamme Sloveniaan, kirjaimellisesti 50 metriä rajan toisella puolella, astui nuori hymyileväinen tyttö ulos kaupastaan ja huikkasi meille sujuvalla englannilla: "Would you guys like some free ice-cream?". Siitä hetkestä lähtien tiesin, että tulisin pitämään maasta kovin. Ensin me nautimme Slovenian mäkisissä, vehreissä maisemissa pyöräilystä kohti pääkaupunkia, Ljubljanaa: Oli elokuu ja kesä kauneimmillaan, kun saavuimme reppureissaajien ja muiden turistien täyttämään suloiseen kaupunkiin. Rentouduimme, tapasimme muita reissaajia, ja tutkimme Ljubljanaa. Parasta kaupungissa oli hieman keskustasta syrjässä oleva Metelkovan artistikommuuni - kuin pieni pala Berliiniä Sloveniassa!

Kroatia

Kolmeen viikkoon Kroatiassa mahtui kymmeniä rasvaisia burekkeja, yhdet ex-tempore pihajuhlat, joihin saimme kutsun ohi pyöräillessämme, pari rentoa päivää kauniissa Rovinjissa ja kahdet hauskat festarit Istrian kivisellä niemimaalla. Toisille niistä onnistuimme jopa saamaan ilmaiset rannekkeet, kiitos erään käteväkätisen itävaltalaistytön. Pyörät hetkellisesti toisaalla, pidimme reilun viikon loman fillaroinnista festarihuumasta nauttien, musiikkia kuunnellen, siideriä juoden. Tapasimme kavereita Lontoosta ja yhdessä löysimme mystisen, monen vain huhupuheena pitävän Lighthousen festarialueen takaa. Siitä tuli hetkessä suosikkipaikkani koko Kroatiassa. Mitä tekisinkään, päästäkseni vielä takaisin!

Bosnia & Herzegovina

Jos mun pitäisi mainita vain yksi asia Bosniasta, se olisi bosnialainen vieraanvaraisuus. Seitsemänä iltana kymmenestä, me löysimme itsemme paikallisten vierashuoneista ja joka ikinen päivä, ihmisten anteliaisuus ihmetytti. Ruokakaupassa kaupan omistaja tuli täytettyäni korin sanomaan, että haluaa tarjota ostokseni. Telttapaikkaa pyytäessämme meille annettiin kokonainen asunto. Bayramin aikaan, muslimiperhe piti meitä koko suuren juhlan ajan kunniavierainaan. Ihmisillä ei ehkä ole tonneja pankissa, vaan he ovat rikkaita ihan eri tavalla: On oma talo ja piha, ja oman kasvitarhan puhdasta ruokaa. Vaikka tiedän maalla olevan paljon ongelmia, oli tämä hieno asia kokea.

Serbia

Pohjois-Serbia ei jättänyt kummoistakaan vaikutusta alkuun, maan ollessa aivan lättänä, sään harmaa ja vieraanvaraisuuskin tuntui kadonneen jonnekkin heti rajan ylityksen jälkeen. Suloinen Novi Sadin kaupunki sen sijaan nostatti maan pisteitä: Sade ei enää haitannut kaakaota kotoisasta ratikka-baarista käsin siemaillessa, ja onnistuimme löytämään kivan, edullisen asunnon keskustasta pariksi yöksi. Puuhailin aamuin illoin innokkaana keittiössä, mitä olin matkalla ikävöinyt: Kunnon hella! Uuni! Iso leikkuualusta! Vedenkeitin! Sellaisia asioita pitkään reissatessa välillä yksinkertaisesti kaipaa.

Romania

Romaniassa parasta oli eloisa opiskelijakaupunki Timișoara, majestettinen Transfăgărășan ja Transylvanian vuoret, sekä pääkaupungissa Bucharestissa vietetty viikko. Aurinkoisena lokakuun 17. päivänä, täytin kaupungissa 24 vuotta. Romaniasta pidin paljon, vaan yksi asia saa vieläkin karvat pystyyn: romanialaiset koirat! Niillä raukoilla on jotakin polkupyöriä ja pyörillä liikkuvia ihmisiä vastaan. Mikä lienee hampaan kolossa, jouduimme kolmen viikon aikana lukuisia kertoja jahdatuksi, ja vaikka säikähdyksellä aina selvittiinkin, ei kyyneliltä vältytty. Viimeistään Romaniassa olin tyytyväinen, että kävin ennen lähtöä ottamassa Lontoossa rabies-rokotuksen.

Bulgaria

Olin vuosia aiemmin kuullut ystävältäni villistä, autiosta rannasta Mustanmeren rannalla, ja Bulgariaan saavuttuamme, tiesin heti haluavani etsiä sen käsiini. Rannan nimeksi selvisi Karadere, eikä sille johtanut tietä ollenkaan, vain viiden kilometrin paikoittain mutainen polku mäkisen metsän läpi, minkä ansiosta paikka oli melkoisen hankala tavoittaa. Onneksi! Toisin kuin pitkälti muu Bulgarian rantaviiva, joka on täynnä tökeröitä resortteja, on Karadere jäänyt kehittämättä: se on lähes täysin luonnontilassa, muutamaa kesäisin rannalla asuvien hippien kasaamaa rakennelmaa lukuunottamatta. Me saavuimme pyörinemme kuvankauniille biitsille marraskuun alussa, ollen paikalla ihka ainoat. Päätimme juhlia 5000 kilometrin taivaltamme viettämällä Karaderella viisi autuaan laiskaa päivää - ellei ruoka ja juoma olisi siinä vaiheessa loppuneet, olisin jäänyt varmasti kauemmaksikin.

Turkki

Istanbuliin saapuminen marraskuun puolivälissä tuntui ensimmäiseltä todelliselta saavutukselta. Takana oli kivuttomasti mennyt rajanylitys, puumajassa vietetty yö ja juuri ennen suurkaupunkia puhjennut pyöränkumi, ja fiilis oli epätodellinen: Olimme juuri pyöräilleet Euroopan halki! Seurasi kymmenen maagista päivää Istanbulissa. Asuimme Aasian puoleisessa osassa kaupunkia, nuoren opiskelijan luona, jonka olimme tavanneet paria kuukautta aiemmin Venetsian camping-alueella. Vaikka sittemmin kiisimme halki Pohjoisen Turkin vain vajaassa kuukaudessa, pyöräillen pitkiä päiviä toiveissa ehtiä jouluksi Georgiaan, jäi maasta mulle erityiset, lämpimät muistot: Ensilumi Cappadociassa, ja sen kummankauniiden laaksojen yli liijailu kuumailmapallolla. Hamsi-kalaa Mustanmeren rannalla. Kunefea ja Baklavaa tienvarsilla. Lukuisilla bensa-asemilla telttailua ja öisiä tee-hetkiä. Niissä oli jotakin niin erityistä!

Georgia

Georgian tie sydämeeni meni ehdottomasti vatsan kautta. Ensin rakastuin maan mielettömään ruokaan, sitten viiniin ja pian myös georgialaiseen kulttuuriin ja ihmisiin. Jo ennen saapumistamme maan pääkaupunkiin, tiesin rakastavani Tbilisiä. Vietimme kotoisassa kaupungissa ihanan, herkkujen täyteisen joulun, laiskottelimme välipäivät Sololakin kuluneen viehättävässä kaupunginosassa ja seurasimme vapauden sillalta, kun vuosi vaihtui uudeksi. Siinä tuhansien ilotulitteiden täyttäessä taivaan, olin onnellinen olevani juuri Georgiassa.

Armenia

Miten erikoinen maa, muistan ajatelleeni ensipäivinä Armeniassa. Georgian kotoisuus jäi pian rajan ylityksen jälkeen taakse, ja samalla tie muuttui jäiseksi luistinradaksi. Parin ensimmäisen hotellihuoneemme sisälämpötila oli +2, ja nukuin aina untuvatakki päällä. Vasta auringon noustessa hyisen Sevan järven yllä, aloin lämpenemään Armenialle. Pari viikkoa pääkaupungissa Yerevanissa muutti äänet kellossa täysin: yhtäkkiä meillä oli ihanan lämmin asunto, liuta kivoja ravintoloita ja baareja kivenheiton päässä, ja kuin perhe kaupungissa. Päädyimme olemaan pikkuruisessa maassa yli kuukauden, mutta teiden ollessa jäässä, ei meillä ollut kiire minnekään.

Iran

Muistan yhä jännittäneeni niin, kun saavuimme Iranin rajapostille, yhdessä Armeniassa tapaamamme englantilais-iranialaisen, myöskin pyörällä matkassa olleen pojan kanssa. Mitä kaikkea meillä silloin olikaan vielä edessämme! Tabrizin bazaari. Hullunkurinen ilta pienessä ranta-vajassa Kaspian Meren rannalla. Pyörät lasketteluhississä matkalla vuoren huipulle. Karkauspäivä mustien chador-viittojen keskellä Qomissa. Riemukas ystävämme jälleennäkeminen Esfahanissa. Karun kaunis Persianlahden rantaviiva, villi, koskematon, aito. Kahden kuukauden aikana, me vietimme kymmeniä teen huuruisia iltoja persialaisissa kodeissa, ahmimme kymmeniä bokseja taivaallisia Bam-taateleita, ja rakastuimme Iranin yli-vieraanvaraiseen kulttuuriin yhä uudestaan, ja uudestaan.

Yhdistyneet arabiemiirikunnat/Dubai

Dubai on mitä on, enkä takaisin menisi. Mutta onnellinen olen, että sain viettää paikassa kokonaisen viikon kahden hyvän ystävän kanssa. Ja että sain nähdä maan tyrmäävän, laajan aavikon, The Empty Quarterin - mikä on paljon vaikuttavampi, kuin se korkein rakennus (‘Wiz’, kuten me lomaseuramme kanssa sitä Wiz Khalifan mukaan kutsuimme) tai isoin suihkulähde, suurimmasta ostoskeskuksesta puhumattakaan...

Intia

Maa numero 20 on tämänhetkinen sijaintini ja kotini, jota välillä inhoan, enimmäkseen rakastan. Lähes kolme kuukautta sitten, hiljattain Intiaan saavuttuani kuvailin maan olevan värikäs, visuaalinen, stimuloiva ja kaoottinen shitshow, joka jatkuvasti haastaa, kihelmöi, ärsyttää ja inspiroi. Allekirjoitan yhä sanomani. Toisaalta Himalajalta olen löytänyt ihan erilaisen puolen Intiaa; rennomman, tyynemmän, buddhalaisen. Olen parissa kuukaudessa rakastunut tähän vuoristoon, joka on nykyisin yksi suosikkipaikkojani koko maailmassa, ja antanut sen viedä mukanaan. 

Vuotta ja 13024 kilometriä myöhemmin, olo on yhtä aikaa ylpeä ja nöyrä. Tyyni sekä kiitollinen, mutta toisaalta lapsellisen malttamaton. Toinen vuosi, tässä minä olen.