Ne hiljalleen hupenee ja hupenee, mun säästöt. Tämän panin merkille viimeisimmällä nettipankkivierailulla, ja kiirehdin tekemään heti pikaiset laskelmat: Riittääkö tämä nyt realistisesti viimeiselle puolelle vuodelle, vai pitäisikö kiristää budjettia? Ehken menekään huomenna hierontaan tai kokeile sitä korealaista ravintolaa...
15 kuukautta sitten matkakassassani komeili juuri ja juuri viisinumeroinen määrä euroja - rahaa oli menestyksekkäästi säästetty parin vuoden ajan niin pikkuruisista palkoista kuin opintolainoistakin. Isoa matkaa suunnitellessamme muutin pakon edessä kulutustottumukseni: Entisestä fiilisshoppailijasta ja keräilijäsielusta tulikin harkitseva kuluttaja, joka lähiseutumatkaili, söi kustannussyistä kasvisruokaa ja pohti tennariparin ostoa kuukausikaupalla. Vieraannuin kaupoilla pyörimisestä ja tein lähinnä sellaisia hankintoja, jotka tiesin ottavani matkalle mukaan.
Säästäessäni kirjasin ylös kaikki kuluni, joka päivä, ja niin olen tehnyt myös koko matkamme ajan. Jokainen chai-lasillinen, hotelliyö kuin kosteusvoidekin on laskettu. Tässä taitaa nyt varista pois romanttiset mielikuvat musta vallan huolettomana seikkailijatyyppinä, sillä totuuden nimissä olen vähintäänkin semi-pihi budjetoija. Siinä onkin salaisuuteni näin pitkän matkan kustantamiseen: pettämätön budjetointi ja tarpeellinen pihiys.
Olen kokemuksiin satsaava pennin venyttäjä niin arjessa kuin matkallakin, ja nautin siitä. Edullisesti eläminen mahdollistaa pitkään reissaamisen ja antaa enemmän: näkee enemmän oikeaa elämää, maistaa enemmän oikeita makuja. Tietyistä mukavuuksista pihistetään, mutta sen kaiken voi nähdä osana seikkailuhenkeä.
Budjettireissaajat inisevät liian kalliista kaljoista ja toisinaan suihkuttelevat varvassandaalit visusti jalassa nihkeissä yhteis-kylppäreissä, sillä niin säästää euron. Yllätyksenä kuitin loppuun lisätty "10% service charge" saa nenän nyrpistymään - Bastards! Välillä syödään mysliä huoneessa illalliseksi tai leikataan hiuksia itse kylppärissä. Edellämainittu (toisinaan vain muutamia kolikoita säästävä) käytös tuntuu aina järkyttävän paikalliset, jotka aina jostain syystä olettavat nuorien polkupyörällä reissaavien matkaavan saman suuruisella budjetilla, kun keski-ikäinen sveitsiläis-pariskunta viereisessä huoneessa.
Oma reissubudjetti vaihtelee hienoisesti maan mukaan, ja täällä päin Aasiaa, pyrin mahduttamaan kaiken tarvitsemani vaatimattomaan kymmeneen euroon päivässä. Kalliimpia päiviä ja isompia kertamaksuja tasapainotetaan edullisemmilla päivillä, mutta yleisesti budjetissa on aika helppo pysyä. Kympillä saa täällä helposti hotellihuoneen, parit ravintolaruoat, kahvit, pirtelöt sekä pienet päivittäisostoksetkin. Toisin oli aikoinaan Euroopassa - silloin ostettiin leipomoista, tehtiin ruoat itse ja nukuttiin teltassa.
Kauneimmat setelit löytyvät ehdottomasti Romaniasta!
Alkupelästyksestä huolimatta ovat laskelmani sittenkin vallan lupaavia. Ja uskallan sanoa, ettei vanhemmilta tarvitse alkaa ruinata rahaa loppumetreillä, niin tuttua tämä budjetilla eläminen jo on. Väitän myös, että kuka vaan pystyy halutessaan helposti samaan. Tässä muutamia konkreettisia vinkkejä ja edullisen reissaamisen peruspilareita pienellä kukkarolla matkaaville:
Sohvasurffaa ja nuku paikallisten kotona, kun tilaisuus tulee. Se on kulttuurivaihtoa parhaimmillaan! Yöpyä voi ilmaiseksi myös monissa temppeleissä, luostareissa ja rukoushuoneissa, uskonnosta riippumatta.
Liftaa - monissa kulttuureissa liftaus on ihan tavallinen osa arkea kaikenikäisille ihmisille. Kyytejä annetaan ja otetaan. Kävele tai pyöräile vähintään kaupungeissa, tai jos laiskottaa, nappaa taksin sijaan riksa.
Jos tyypilliset nähtävyydet ja turistiaktiviteetit tuntuvat turhan kalliilta, kierrä ilmaiset museot ja galleriat, tai vaella läheiselle vuorelle tai vesiputoukselle. Selvitä, missä kuppilassa pyörii illalla leffa tai soittaa livebändi.
Edullisimpia majataloja ei edes löydy netistä, joten valitse yösija vasta paikan päällä. Älä koskaan anna taksikuskin “suositella” hotellia, ellet halua päätyä syrjäiseen, kaalinhajuiseen majataloon, jota pystyssä pitää taksikuskin parhaan kaverin nyrpeä emäntä.
Suosi leipomoita ja paikallisia markkinoita, syö katuruokaa. Itse vältän näissä lihaa, mutta kasvisruoka ja kaikenlainen porisevassa rasvassa uppopaistettu lienee ihan turvallista.
Kysy paikallisilta, missä he syövät tai tekevät ostokset. Suuntaa sinne.
Tingi, reilusti. Monissa kulttuureissa tinkiminen on ok tai jopa odotettavaa, ja lähes kaikessa voi koittaa onneaan hyvällä maulla: hotellihuoneet, taksimatkat, vaatteet, vuokrat…
Osta paikallista, vältäen länsimaalaisia tuotteita ja palveluita, joita myydään samoin tutuin hinnoin vaikka oletkin Aasiassa. Suosi maan omia tuotemerkkejä ja erikoisuuksia, ja anna tukesi pienille paikallisyrityksille, ei suurille kansainvälisille ketjuille.
Satsaa ainutlaatuisiin kokemuksiin ei-sesonkiaikaan. Kuumailmapalloajelu puoleen hintaan, anyone?
Juo kraanavettä tai lähdevettä aina kun se on puhdasta ja mahdollista, osta pullotettua vain kun täytyy. Suodata tai puhdista klooritableteilla.
Maailmalla korjatautetaan vaikka mitä, pikkurahalla - korjauta sinäkin rikkoutunut. Kengät, vaatteet, what not. Me länsimaalaiset harjoitetaan tätä ihan liian vähän. Aina ei tarvitse uutta!
Jos hinnastoa ei näy, varmista aina hinta ennen ruoka-annoksen tai palvelun tilaamista. Kun se herkullinen masala dosa on syöty tai reppu korjattu, ei hinnasta enää voi valittaa, jos se onkin epäreilun suuri.
Vaihda kirjoja ja karttoja muiden reissaajien kanssa.
Valitse kilosummalla (ei kappalesummalla!) pyykkäävä pesula. Pesujen välissä alusvaatteet saa puhtaiksi kylppärissä muutaman sentin pesupulverilla. Se jos mikä keeps it real.
Lopuksi vielä - ilman matkavakuutustakin voi pärjätä. Jenkeissä en ilman vakuutusta matkustaisi, mutta Aasiassa voi mielestäni huidella ilmankin. Meidän tyyppistä matkaa ei yhtiöt helpolla vakuuta, mutta pyrin pitämään tavaroistani niin hyvää huolta, ettei mikään arvokkuus mene kateisiin, ja lääkäriin pääsee kehitysmaissa onneksi pikkurahalla.
Tänään takana on tuhansia euroja ja neljätoista eri valuuttaa. Viisinumeroista summaa ei tililtä ole sen ensimmäisen kuukauden jälkeen enää löytynyt, eikä ehkä löydy enää moneen vuoteen. Matkailu on syönyt ison osan säästöistä, mutta eurojen tilalle on kuukausien aikana kertynyt jotakin paljon, paljon arvokkaampaa. Parin vuoden ajan säästetty pesämuna on vaihtunut kokemuksiin, höyryäviin kahvikupposiin, kivoihin ja vähemmän kivoihin hotellihuoneisiin, sisäänpääsylippuihin, naurun täyteisiin iltoihin, viisumeihin, herkkuaamiaisiin. Seikkailuun ja vapauteen. Loppumietelmät?
Olen aivan hullun rikas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti